Talousuutiset ovat hallinneet mediassa ja elämässä yleisestikin. Talous on keskeisin puheenaihe, jopa niin että muut elämänalueet näyttävät jääneen jalkoihin. Lähes kaikkea heijastetaan talouden kautta.

Suurin osa talouspuheesta näyttäisi olevan negatiivista ja omiaan masentamaan ihmisiä. Säästäminen ja irtisanomiset ovat pääuutisia. Mediat suorastaan herkuttelevat kurjuudella, mitä nimekkäämpi ”talousviisas” löydetään antamaan sitä synkempiä lausuntoja, sen parempi.

Vaan eikö ole totta, että nämä uutisoinnin synkät virret vain lisäävät kurjistumista? Tapaan monenlaisia ihmisiä tässä toreilla ja turuilla kulkiessani ja useasti nämä synkät uutiset heijastuvat suoraan keskusteluissa. ” En osta mitään uutta tänä vuonna, en käytä palveluja ja säästän kaiken mahdollisen”  kertoo yhä useampi.

Onko kurjuuden kuuluttamisesta tullut itseään pahentava kehä?

Surkeuden ja pelottelun vaikutus ei voi olla myönteinen. Harvempi meistä tekee innovatiivisia keksintöjä peloteltuna, päinvastoin. Ongelmahan on se, että taloudesta puhuminen tai raha sinänsä ei tuo lisää rahaa kiertoon, mutta tapa jolla puhumme vaikeistakin asioista voi kuitenkin olla muutakin kuin pelotteleva, jopa kannustava. Voimme käydä rakentavaa keskustelua talousjankkaamisen sijaan. Voimme katsoa tulevaisuuteen positiivisesti, uskoen siihen että enemmän on hyvää edessä kuin takana.

Toki yhteiskuntamme vaatii tiettyjä  rohkeitakin muutoksia ja ratkaisuja tulevaisuutta varten. Kaikki nämä rakenteelliset muutokset eivät tule olemaan helppoja. Ainoa pysyvä asia maailmassa on kuitenkin muutos. Ratkaisuja löydetään, uusia keksintöjä tehdään ja uusia työpaikkoja luodaan. On hassua kuvitella että emme olisi kykeneviä uuden keksimiseen ja innostumiseen ja sitä kautta uuden talouskasvun luomiseen. Siksi ei ole viisasta masentaa kansalaisia, sen sijaan meidän tulisi innostaa ja auttaa toisiamme.

Toivoakseni tulevaisuudessa poliittiset päätöksentekijätkin voisivat paremmin luottaa siihen, että pelkkä populismi ei johda uudelleenvalintaan, vaan myös todellisia ratkaisuja voi tehdä ja  voi niistä puhua ilman että joutuu säikyttämään kansalaisia kyykkyyn.  Arvaan kyllä että kriittiset äänet ovat sitä mieltä että realistinen ankeuttaminen on parempaa kuin yltiöpositiivinen vouhotus. heille lohdutuksen sanana totean että ankeaa uutisointia varmasti riittää senkin jälkeen vaikka nykyistä taloussynkistelyä vähän muutettaisiinkin kannustavampaan suuntaan. Meillä kaikilla on vastuu, positiivisia tarinoita löytyy kerrottavaksi, jos vain halua riittää.

P.s Päivän vinkki: surkeudenlevittäjien ensitanssija Juhana Vartiainen on syytä kuvitella alasti aina kun hänet näkee teeveessä. Nauru pidentää ikää ja sohvalta saa nousta!